Virginia Woolf - Mrs. Dalloway

Mrs. Dalloway on hurmaava, sopivasti vanhahtava ja sopivasti moderni kirja. Sen päähenkilö on ainakin muodollisesti Mrs. Dalloway, mutta kirjassa on mukana monta muutakin henkilöä. Kirja on ns. vuorokausiromaani ja Woolfin tuttua tajunnanvirtatekniikkaa. Odotin kirjan olevan jotenkin vaikea, mutta ei se ollutkaan. Päinvastoin, kirjan maailmaan sujahti helposti ja tuli aina se tuttu tunne "yksi sivu vielä", kunnes huomasikin lukeneensa kymmenen sivua.
   Mrs. Dalloway on poliitikon vaimo ja hän valmistelee suuria kutsuja. Paikalle pelmahtaa yllättäen nuoruuden ystävä Peter Walsh, joka rakasti häntä aikoinaan kovasti. Tämän kohtauksen jälkeen henkilöt menevät tahoilleen ja touhuavat juhlien lähestyessä. Välillä esitellään Rezia ja hänen miehensä Septimus, joka näkee vakavia harhoja. Lyhyen aikaa kuvataan myös Lucy Brutonia, joka hänkin on arvokas rouva. Ja onpa mukana vielä Mrs. Dallowayn tytär Elizabeth ja kiihkeän uskovainen neiti Kilman, joka on selvästi rakastunut Elizabethiin. Woolfin suoruus yllätti minut tässä asiassa; paitsi että Kilmanin tunteet tuotiin selkeästi esiin, vielä selkeämmin kerrottiin Mrs. Dallowayn tunteista vanhaa ystäväänsä Sallya kohtaan. Naiset jopa olivat suudelleet nuorena eikä tätä tietoa mitenkään piiloteltu. Onko kenelläkään tietoa, millaista palautetta tästä on aikoinaan tullut? Onhan tämä kirja julkaistu jo 1925! Monet henkilöistä olivat myös hämmentävän epäuskonnollisia.
  Henkilöitä on tosiaan paljon, vähän liiankin. Välillä menin sekaisin kuka on kuka, sillä näiden lähemmin esiteltyjen lisäksi erityisesti kutsuilla vilisee vaikka keitä muita ihmisiä. Ehkä kirjassa hämmentävintä oli se, ettei siinä periaatteessa tapahtunut mitään, mutta se ei haitannut! Kerronta oli kiehtovaa ja henkilöt kiinnostavia. Liikuttavaa oli Rezian kipeä rakkaus mieheensä, joka eli suurimman osan ajastaan omassa maailmassaan. Kuitenkin jäin ihmettelemään pariskunnan osuutta tässä. Peter huomaa heidät puistossa ja muutkin henkilöt törmäävät heihin huomaamattaan, mutta varsinaista syytä heidän mukana ololleen ei ole. Nämä henkilöt olisi ehkä kannattanut jättää pois.
  Pidin kirjassa myös ihmisten luonteiden ja ajatusten kuvauksesta. Siinä oli sellaista ihanaa ajanpatinaa, mutta kuitenkaan se ei ole vanhentunutta. Ihminen ei muutu.
   Niinkin lyhyen ajan kuin vuorokauden käyttäminen oli mielestäni onnistunutta. Oli mukavaa lukea monen henkilön näkökulmasta, sillä se toi syvyyttä. Henkilöt kohtasivat toisiaan silloin tällöin, usein yllättäen ja tapahtumat linkittyivät toisiinsa.
   Luin tämän pitkälti siksi, että aion seuraavaksi tarttua Michael Cunninghamin Tunnit-teokseen, sillä siinähän Woolf kirjoittaa juuri tätä kirjaa. Vaikuttaa kiinnostavalta! Haluaisin nähdä elokuvankin joskus. Virginia Woolf on epäilemättä kiinnostava henkilö!

Kommentit

anuh sanoi…
Kiitos Mrs. Dalloway-arviosta! Mun on pitänyt lukea se jo iät ja ajat (aina siitä asti kun näin Tunnit-leffan), mutta aina jotenkin unohtuu.. Mutta nyt kyllä pistän sen heti Helmetistä varaukseen :)
Leena Lumi sanoi…
Anki, minä rrrrrrrrrrrrrrakastan Mrs. Dalloway -kirjaa. Ja minäkin löysin tämän vasta luettuani Cunninghamin Tunnit. Sen leffan kävin ensin katsomassa elokuvateatterissa ja sitten ostin omaksi. En tiedä, montako kertaa olen sen katsonut...

Woolf oli täysin aikaansa edellä tyylissään ja hän kirjoittaa juuri minuun syvälle sisälle. Valitettavasti kirjani on pokkari, jonka olen lukenut hiirenkorville. Toivon löytäväni kirjan sidottuna. Ehkä ostan sen englanninkielisenä. Teen niin harvoin, mutta joidenkin kirjojen kohdalla tulee mieleen: Tämän haluaisin lukea alkuperäkielellä.

Olen iloinen, että löysit tämän kirjan!

Anki sanoi…
Anuh: Hienoa, lue ihmeessä! Woolfia pitää kyllä minunkin ehdottomasti lukea lisää.

Leena: Vau, ihailen eläytymiskykyäsi!
Minulla oli lainassa juuri se pokkariversio. Kansi on siinä kyllä todella kaunis... "Mrs. Dalloway sanoi itse ostavansa kukat."
Anonyymi sanoi…
Hei!
Löysin blogisi vasta äskettäin ja hyvältä näyttää! :)

Itsekin olen tykästynyt Mrs. Dallowayhin, joka tuntuu olevan erittäin mielenkiintoinen kirja, jota voisi tulkita loputtomiin. Itse olen ollut myös hämmästynyt Woolfin rohkeaudesta puhua tietyistä asioista, jotka hänen aikanaan olivat jonkin asteisia tabuja.

Haluaisn kommentoida vielä Septimuksen ja Rezian osallisuutta kirjaan. itse pidän Septimuksen hahmoa erittäin tärkeänä koko romaanin kannalta. Septimus on tavallaan Mrs. Dallowayn toinen puolisko. He melkein tapaavat kadulla (kun rouva on ostoksilla ja Septimus puistossa vaimonsa kanssa) - mutta eivät kuitenkaan törmää. Heitä yhdistää myös lääkäri, joka hoitaa Septimusta ja, joka on myös kutsutta Dallowayn kutsuille. (Huomattavaa on myös, että lääkäri tavallaan aiheutti Septimuksen itsemurhan pakottamalla tätä hoitoon ja pahoitaa samalla Dallowayn mielen puhumalla itsemurhasta tämän kutsuilla...)
Mrs. Dalloway ja Septimus muodostavat siis kirjaan erittäin tärkeän vastakohtapain: Mrs. Dalloway yläluokkainen, suhteellisen "huoletonta" elämää viettävä nainen (kuitenkin viisas) ja Septimus on taas oman mielensä kauhukuviin vangittu, kärsivä mies. He elävät samsasa kaupungissa ja kävelevät samoja katuja - kohtaamatta; elämällä on siis kahdet kasvot.

Ja pyydän anteeksi vuodatustani :) Minusta näiden kahden henkilön suhde on vain niin mielenkiintoinen!
Anki sanoi…
Oho, en huomannutkaan kommenttiasi aiemmin! Hienoa pohdintaa, tuo kuulostaa kyllä järkeenkäyvältä. Ei pidä pyydellä anteeksi, syvälliset(kin) kirjapohdinnat ovat valtavan kiinnostavia. :)
Liisa Koski sanoi…
Myöhäinen kommentti: Kirjassa eletään vuotta 1923 ja ensimmäisen maailmansodan loppumisesta on kulunut
viisi vuotta. Ja se sota muutti koko maailman, myöskin Englannin. Septimus on juuri sodan vammauttama ihminen. Ja arvojen muutos, ajan kulku ja sen mukana ihmisen vanheneminen ja kuolema: niistähän se kirja on rakennettu. Kirjoitit, ettei tapahdu juuri mitään: Se kauhea on jo tapahtunut ja kauhea tulee tapatumaan, kun meidän kaikkien on kerran kuoltava. Miten siis elää? Mrs. Dalloway on mestariteos ja pistää miettimään asioita.
Hyvää rauhan vuotta 2013 toivottaa Liisa Koski PS: Jouluamaryllis teki vielä uuden loistavan kukan. Kukat ja kirjat on ihania.
Anki sanoi…
Kas, huomasin vasta nyt kommenttisi!
Totta, jälkeenpäin ajateltuna tuo I maailmansota on varmasti vaikuttanut kirjaankin paljon. Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI